Vastikään valmistuneessa kouluverkkoselvityksessä pahoitellaan kyläkoulukeskustelun ylikuumentumista ”koska valmistelun ja viestinnän prosessit eivät sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla”. Tämä on julkisen keskustelun osalta tarua. Totuus on, että Gesterbyn, Gumbostrandin ja Salparin kyläkoulut haluttiin sulkea (suom. jaosto 17.8.2009), ja koska suuri osa kyläkoululapsien vanhemmista halusivat pitää kouluja auki, he ryhtyivät niitä innokkaasti puolustamaan. Tämä ei ole ylikuumentumista, se on ihailtavaa ja toivottavaa poliittista osallistumista. Kyläkoulut ovat pedagogisesti huonoja kouluja. Näin väitetään sekä suomenkielisen jaoston päätöksessä, että uudessa kouluverkkoselvityksessä, ja koska tämä on se ehkä tärkein yksittäinen kouluja vastaan esitetty väite, niin sen todenperäisyyttä olisi syytä tutkia tarkemmin. Vuonna 2007 ilmestyneessä tutkimusraportissa (”Hur mäts en liten skolas värde?” Mansikka, Ek: Lokus 2007) on tieteellisellä menetelmällä otettu kantaa juuri pienten koulujen pedagogisiin tekijöihin, ja vaikka tutkimusraportin ja kouluverkkoselvityksen lähestymistavat ovat melko samankaltaisia niin lopputulokset ovat osittain melko erilaiset: 1) Tutkimusraportin mukaan pienet koulut mahdollistavat isoja kouluja paremmin turvallisen ilmapiirin ja oppimis- ja kehittymisympäristön syntymisen. Turvallisessa ympäristössä, jossa ”kaikki tuntevat kaikkia”, lapsi voi paremmin luoda ja toteuttaa itseään, muodostaa sosiaalisia suhteita ja oppia. Pienissä kouluissa myös oppilaiden ja opettajien suhde on läheisempi ja välittömämpi, ja tämä puolestaan auttaa opettajia arvioimaan yksittäisten oppilaiden tarpeita paremmin sekä näkemään ja ennaltaehkäisemään mm. kiusausta ja levottomuutta eri tavalla kuin isommissa kouluissa. 2) Tutkimusraportin mukaan pienten koulujen yhdysluokissa nähdään haasteita, mutta myös paljon myönteistä. Myönteisimpiin asioihin kuuluu oppilaiden parempi mahdollisuus vuorovaikutukseen eri-ikäisten kanssa. Tämä on todettu parantavan sekä sosiaalista kehitystä, että oppimista. Muita hyviä puolia ovat itsenäisen oppimisen ja muiden auttamisen korostuminen, sekä nuorempien oppilaiden osalta mahdollisuus kuunnella vanhempien oppilaiden opetusta, ja sen kautta saada hieman tuntumaa myös tulevien vuosien aineistoon. Oppilaiden osaamisessa Suomessa ei ole havaittu eroa yhdys- ja erillisluokkien välillä, ja myös kansainvälisesti yhdysluokkia on otettu käyttöön siksi, että eri-ikäisten opettaminen samassa tilassa koetaan pedagogisesti myönteisenä asiana. Tutkimusraportissa nostetaan myös esille kyläkoulujen huonot puolet; erityisopetuksen ja koulupsykologien huonompi saatavuus, tilojen ja opetusvälineiden puutteet, opettajien osalta vaativampi (mutta usein myös antoisampi) opetusympäristö sekä sulkemisuhkien aiheuttamat turvattomuustunteet. Näistä yksittäisistä tekijöistä ei kuitenkaan voi vetää sitä kokonaisuutta kuvaavaa johtopäätöstä, että kyläkoulut olisivat pedagogisesti huonoja. Tutkimusraportti vahvistaa sen, minkä useat vanhemmat ja lapsetkin kokevat: puutteistaan huolimatta kyläkoulu osana kyläyhteisöä on turvallinen ja hyvä paikka oppia. Onko kyläkoulu sitten suhteettoman kallis ja voisiko kyläkouluihin suunnatut resurssit käyttää merkittävästi paremmin kuin nyt? Kouluverkkoselvityksessä on otettu se kanta, että vaikka yksittäisen kyläkoulun oppilaskohtainen kustannus olisikin alhainen (useat ovat), niin rakennusten korjaaminen edellyttäisi lisäinvestointeja, ja suhteellinen oppilaskohtainen kustannus olisi joka tapauksessa korkea johtuen kyläkoulun ”heikosta palvelutasosta”. Myös toimintojen keskittäminen ja skaalaetujen hakeminen toisi kustannussäästöjä, jolloin isommat yksiköt olisivat perusteltuja. Voisi ehkä sanoa, että vaikka selvitystyö antaa jonkinlaisen kuvan siitä, minkälainen Sipoon kouluverkko voisi olla vuonna 2025, se ei kuitenkaan anna tyydyttävää vastausta siihen, mitkä olisivat lyhyemmän aikavälin todelliset kustannusvaikutukset kyläkoulujen sulkemisesta, eikä myöskään perusteluja sille, miten määritellään se ”palvelutaso”, johon kustannukset voisi suhteuttaa—tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kyläkouluja sulkemalla voisi syntyä rahallisia säästöjä. Todennäköisesti niitä syntyisi, vaikka tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Mikäli kyläkoulujen sulkemiseksi ei löydy vahvoja pedagogisia perusteita, ja toisaalla niiden sulkeminen aiheuttaisi vain jonkin verran säästöjä, niin kysymyksenasettelu muuttuu vahvasti poliittiseksi. Ymmärrän hyvin, mikäli suomenkielinen vanhempi kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että naapurin ruotsinkielinen lapsi saa kävellä tai pyöräillä lyhyen matkan omasta kodistaan koululle, kun oma lapsi joutuu tekemään paljon pidemmän ja vaarallisemman matkan, joka sitä paitsi vie koululle joka on kyläkoulua sekä isompi, että pelottavampi. Ruotsinkielinen lapsi on tältä osin etuoikeutettu. Valtuuston yhtenä tehtävänä on edustaa kunnan asukkaita päätöksenteossaan ja epäoikeudenmukaisuuden poistamiseksi on periaatteessa kaksi lähestymistapaa: heikennetään etuoikeutettujen asemaa, tai parannetaan heikompiosaisten asemaa. Onko siis enemmistö asukkaista sitä mieltä, että ruotsinkielisiltä lapsilta pitäisi poistaa kyläkoulukäyntiin liittyvä etuoikeus, vai sitä mieltä, että suomenkielisiin lapsiin voisi kohdistaa enemmän voimavaroja, jotta mahdollisesti koettu epätasa-arvo pienenisi, vai jotakin siltä väliltä? En tiedä, ja tämä olisikin mielestäni ollut kouluverkkoselvityksen yksi tärkeimpiä selvitettäviä asioita, jota se ei kuitenkaan selvittänyt. Mikael Lönnroth Gesterbyn koulun entinen oppilas Lähteet: Suomenkielisen jaoston kokoukset: 17.8.2009 (leikkauslista, tasapainotusehdotuksia) Sivistysvaliokunnan päätös 12.4.2010: http://www.mirule.org/sipoo-kunta/news/557 Kouluverkkoselvitys 2010 Jan-Erik Mansikka, Emilia Ek, 2007: HUR MÄTS EN LITEN SKOLAS VÄRDE? Pedagogiska och politiska perspektiv på hur våra små skolor värderas och prioriteras. Lokus. http://www.lokus.fi/files/lokus_smaskolerapp.pdf Taina Peltonen, 2002: Pienten koulujen esiopetuksen kehittäminen - entisajan alakoulusta esikouluun. Kasvatustieteiden tiedekunta, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, Oulun yliopisto. http://herkules.oulu.fi/isbn9514268962/isbn9514268962.pdf Katso myös: Äänestäjien liitto ry:n uutiskirjeet 11/2010, 12/2010