Presidenttikampanjan alusta lähtien olen ollut kiinnostunut pienten puolueiden ehdokkaiden

etenemisestä. Arhinmäki, Biaudet ja Haavisto tuntuivat olevan oikeudenmukaisuus-ja vähemmistöasioissa melko samalla linjalla.

Koska kuulun siihen äänestäjäkuntaan, joka yrittää kurkistaa gallupien tuloksista huolimatta ehdokkaiden ajatuksiin, on pakko sanoa, että noista kolmesta vain Paavo Arhinmäki ja Eeva Biaudet eivät ole lähteneet kosiskelemaan Soinin ja muiden ehdokkaiden mahdollista äänestäjäkuntaa.

Jo ennen eduskuntavaaleja moni (ehkä) perussuomalainen kiitti Pekka Haaviston ajatuksia perheen yhdistämisestä. Ymmärrän kiitokset, koska kun lukee tämän Suomen Kuvalehden juttua tietämättä kenestä on kyse, voisi luulla, että haastateltu on esimerkiksi Ruohonen-Lerner tai joku muu perussuomalainen. Haavisto vahvistaa ennakkokäsitykset siitä, että perheenyhdistyksen hakijat haluavat lähtökohtaisesti käyttää Suomen systeemiä hyväkseen.

Perjantaina oli Satakunnan Kansassa juttu, jossa presidenttiehdokas Pekka Haavisto on sitä mieltä, että pihapiirissä olevat sikalat kuuluvat kotirauhan piiriin. Hän ei hyväksy salakuvaamista sikaloissa missään oloissa. Tänään Oikeutta Eläimille vaatii Haavistolta anteeksipyyntöä.

Facebookiin ja nyt Haaviston blogiin on tänään ilmestynyt Haaviston vastaus otsikolla, mitä ajattelen eläinsuojelusta. Hyvä vastaus ja se, että ehdokas vastasi. (Avoimuuden nimissä, miksi Haaviston blogiin ei saa kommentoida?!!!) Tämä osoittaa vain sen, kuinka vaalien alla pitää pysyä omille ajatuksilleen uskollisena eikä lähteä harhailemaan. Perttu Pulkkinen kirjoittaa aiheesta omassa blogissa.

Nämähän ovat henkilövaalit. Lausuntojen summia ja se, että ehdokas Haavisto tuntuu hyvin etäiseltä, ovat vaikuttaneet siihen, että jäljelle jäi vain kaksi vaihtoehtoa: Biaudet ja Arhinmäki. Koska olen seurannut Arhinmäen kampanjaa ja hän on ollut vakuuttava, muun muassa televisioesiintymisissä, vaaka on pikkuhiljaa kallistunut Arhinmäkeä päin. Niinpä tänään kuulin, että Arhinmäki oli tulossa vaalitilaisuuteen Poriin, ja lähdin kuuntelemaan livenä, mitä hänellä oli sanottavaa.

Paavo Arhinmäki veti Porin Rakastajateatterin täytteen. Kuulin sen, mitä toivoin. Arhinmäki puhuu Naton kielteisyydestä, eriarvoistumisesta ja hyvinvointivaltion puolustamisesta peruspalvelujen puolustamisen kautta, meistä kaikista tämän maan rakentajina ja Suomen roolista suunnan näyttäjänä muun muassa koulutuksen, rauhan ja sovinnollisuuden parissa. Ajatuksissa Arhinmäki ei heilu muutaman äänen tähden.

Jokainen äänestäköön sydämensä eikä ulkoisen sanelun mukaan. Onnittelut siis, jos löysit jo ehdokkaasi.